Mun hiukset on aina kiinni. En tiedä mikä siinä on, mutta oon tottunut pitämään hiuksia kiinni päivittäin töissä ja siitä on jäänyt itselle tapa vapaapäivinäkin.Haluaisin kyllä pitää hiuksia auki, mutta ne tuntuvat vaan olevan tiellä kokoajan joten on helpompi laittaa hiukset kiinni. En ikinä vois kuvitella lähteväni mihinkään ettei mulla ois ponnaria mukana.
Muutin tänä kesänä ekaan omaan kämppään yhteen mun poikaystävän kanssa. Kotoa pois muuttamista olin odottanut pitkään ja viimein odotus palkittiin kun löydettiin kiva pieni kaksio. Onhan tää hienoa asua omillaan, mutta välillä tulee ikävä sitä ''passaamista'' mitä sai vielä kun asuin kotona.
Oon tosi huono lukemaan kirjoja. En oo oikeastaan koskaan tykännyt siitä. Muistan kun ala-asteella pidettiin kirjaesitelmiä luokalle ja saatiin tehtäväksi lukea kirja. Ehkä nyt uskallan myöntää, että harvoin edes luin kirjaa loppuun saakka vaan saatoin lukea alusta ensimmäisen ja lopusta viimeisen luvun. Jos saisin päättää tartunto kirjaan vai elokuvaan valitsisin ehdottomasti elokuvan.
En ole koskaan käynyt ulkomailla. Okei ehkä hieman hävettää myöntää, mutta en ole koskaan saanut mahdollisuutta lähteä ulkomaille. Laivan ikkunasta oon kyllä Ruotsin satamaa nähnyt, mutta jalallanikaan en ole sinne astunut. Suunnitteilla olis kuitenkin lähteä tulevana talvena johonkin lämpimään!
Laitan joka aamuksi herätyskellon soimaan oli sitten viikonloppu tai ei. Ärsyttävä, mutta pakollinen tapa mulle. Vaikka itse teen näin niin mua ärsyttää ihmiset, jotka ei sammuta herätyskelloaan sen soidessa vaan antavat soida usean minuutin. En tiedä mitään rasittavampaa ääntä kuin herätyskello.
FAKTOJA AINOSTA
Olen jo kauan tiennyt että haluan opettajaksi. Hain tänä keväänä opiskelemaan luokanopettajaksi Raumalle, mutta tällä kertaa opiskelupaikkaa ei kuitenkaan tullut. Olin aluksi todella pettynyt, mutta loppujen lopuksi päätin että en aio lannistua vaan käytän välivuoteni hyödyllisesti. Luen avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot ja lokakuun alusta lähtien pääsen tutustumaan koulumaailmaan paremmin koulunavustajan töiden myötä. Kyllä musta vielä opettaja tulee!
Painoin ylioppilaslakin päähäni 4.6.2016 ja se on varmaankin suurin saavutus jonka olen saavuttanut elämäni aikana. Kaikki tuskailu kirjoituksissa, kokeissa ja eri kursseilla oli sen arvoista. Se oli myöskin ainoa vaihtoehto minulle, ottaen huomioon tulevaisuuden suunnitelmani joista kerroinkin jo ylempänä.
Kyllästyn helposti moniin asioihin. Olen harrastanut pienempänä/nuorempana lukuisia eri harrastuksia ja kyllästyin useimpiin melkeimpä heti. Partio, nukketeatterikerho, kuoro, tanssi, ratsastus, kokkikerho, pianon soitto.. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin! Näyttelyä harrastin useamman vuoden, mutta lopulta siihenkin kiinnostukseni lopahti. Katsotaan kauanko innostukseni blogia kohtaan kestää, toivottavasti kauan.
En ole koskaan myöhässä, mutta en ajoissakaan. Tiedättekö sellaiset ihmiset jotka lähtevät vähintään tuntia ennen johonkin, etteivät vaan myöhästyisi? Minä tiedän, äitini! Tätä tapaa en ole kuitenkaan häneltä perinyt. Jos sanotaan, että nähdään kello 18.00, se on silloin tasan kello 18.00, ei minuuttia ennen tai jälkeen. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta näin se mulla menee.
Olen värjännyt hiukseni tooooodella monia kertoja, vaikkakin usein olen vain blondannut lisää tai värjännyt tyvikasvua pois. Kuitenkin jossain mielenhäiriöissä olen värjännyt kolme kertaa hiukseni ruskeiksi ja AINA alkanut ikävöimään vaaleaa väriä. Sitten ollaankin taas istuttu kampaajan penkissä. Tästä johtuen jouduinkin muutama kuukausi sitten leikkaamaan hiukset olkapäille ja nyt kasvatellen niitä takaisin pitkiksi. Ei enää ikinä ruskeita hiuksia, kyllä vaalea on vaan se mun väri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti