perjantai 30. kesäkuuta 2017

NIILLE, JOTKA EIVÄT PÄÄSSEET KOULUUN

Tämä postaus on omistettu niille, jotka eivät tänä keväänä päässeet kouluun, kuten minä. Somessa hehkutetaan ainoastaan kouluun pääsyä, joka on tietysti ihan ymmärrettävää. Totta kai minäkin, jos olisin kouluun päässyt, olisin sitä hehkuttanut. Ja kukapa sitä haluaisi kaikelle kansalle kuuluttaa, ettei päässytkään kouluun? Teistä saattaa tuntua, että olette aivan yksin. Tai ainakin siltä musta tuntuu tällä hetkellä, tuntuu että kaikki muut on päässeet kouluun paitsi minä. Haluan kuitenkin sanoa teille kaikille jotka ette kouluun päässeet, että te ette ole yksin, meitä on niiin monia. Siitä ei vaan koskaan puhuta, ja siksi halusinkin tämän postauksen kirjoittaa. Joka kevät Suomessa ja muuallakin jää satoja ihmisiä ilman koulupaikkaa. Ja se on oikeasti musertavaa.

Minä itse olen jo kauan tiennyt että haluan opettajaksi ja että musta vielä joskus tulee opettaja. Panostin todella paljon hakuprosessiin. Luin ihan älyttömästi kirjalliseen VAKAVA-kokeeseen, josta pääsinkin kuin pääsinkin läpi. Sitäkin saatiin jännittää ja stressata pari viikkoa. Sen jälkeen aloin valmistautua soveltuvuuskokeisiin, jossa mua odotti haastattelu. Taas jännitettiin ja stressattiin. Kun haastattelu oli ohi, mulla oli todella hyvä fiilis. Tuntui, että onnistuin haastattelussa hyvin ja koulupaikka voisi jopa oikeasti olla mahdollinen. Sen jälkeen taas jännitettiin ja stressattiin tuloksia. Kun tulokset vihdoin tuli, se oli mulle itselle ainakin todella kova paikka. Jäin varasijalle 30. Ja opettajankoulutukseen ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia päästä tuollaisilta varasijoilta. Koko hakuprosessi siis itsessään oli todella kuluttava ja se palkitaan näin.
Enkä mä ole tarpeeksi soveltuva opettajaksi? Eikö se sittenkään ole se mun ala? Oon saanut kuulla paljon palautetta, että sä olisit just sopiva opettajaksi. Miten niin moni mun työkavereistakin voi olla väärässä? Mitä ne siellä koulussa oikein haluaa? Totuus on kuitenkin se, että tänä vuonna en ollut riittävän hyvä. Kilpailu on todella kovaa monilla aloilla kuten tällakin alalla johon mä hain. Erot on todella pieniä, mutta ne on kuitenkin eroja. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, sisäänpääsy voi olla myös ihan tuuri peliä esimerkiksi sen kannalta, kenet saat haasttattelijaksesi. Joku toinen haastattelija olisi voinut ottaa sinut sisään, joku toinen ei. Jossitella ei kuitenkaan kannata.

Tiedon saannin jälkeen oon kokenut todella paljon riittämättömyyden tunnetta ja olen ajatellut että mä en vaan ole tarpeeksi hyvä. Minkäs sille sitten voi, huono mikä huono. Alan ihmiset on mut haastatellut, enkän niiden mielestä ole sopiva. Pakko myöntää, että vieläkin ajattelen vähän näin, vaikka ei saisi. Uskon, että moni teistä voi samaistua näihin tunteisiin. Muistakaa kuitenkin että vertaistuki on se tärkein tuki, puhukaa asiasta ystäville ja perheelle! Kaikesta pääsee aina yli. Opiskelupaikka ei ole se ainoa hieno asia elämässä. Elämässä voi saavuttaa niin paljon muutakin mahtavaa. Eikä sun ole pakko päästä just nyt sinne opiskelemaan, vuosi menee nopeasti ja saat taas mahdollisuuden hakea uudestaan. Me ollaan nuoria ja meillä on aikaa. Ja vaikka olisit vähän vanhempikin, niin aikaa kyllä on.

Vaikka mä ajattelen miten ajattelen, haluan sanoa teille kaikille että yrittäkää te olla ajattelematta niin. Sitä mäkin koko ajan yritän. Just sä voit olla juuri sopiva sinne alalle, mutta sille, että kilpailu on todella kovaa, ei voi yhtään mitään. Ei auta muu kuin hyväksyä se asia. Niin aion itsekkin tehdä, mutta siinä menee aikaa. Vaikka nyt tuntuu pahalta, sulla voi olla todella upea välivuosi edessä, jonka aikana saat paljon uusia kokemuksia, uusia ystäviä ja uusia kuvioita. Sellainen mun edellinen välivuosi ainakin oli, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Eniten ehkä kuitenkin ärsyttää, että tää oli jo toinen kerta kun hain ja jälleen, toinen välivuosi on edessä. 
Onneksi itselläni on todennäköisesti työ koko vuodeksi. Jos sen kanssa tapahtuu jotain, että työt ei alakkaan, en todellakaan tiedä mitä teen. Nyt alkakaa tekin kaikki työnhakuun, siitä voi olla hyötyä kun pääsette kouluun! Tai jos työt Suomessa ei kiinnosta, lähtekää vaikka aupairiksi. Monilla on siitä todella hyviä kokemuksia, vaikka mun juttu se ei olisikaan. On niin monia ihania tapoja miten voitte viettää välivuotenne. Voitte vaikka aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa ja kun teidät hyväksytään sisään, saat hyväksiluettua opintoja. 

Ennenkaikkea, älkää lannistuko! Tämä postaus on samalla mulle itselleni tsemppiviesti, koska mä pelkään että lannistun. En ole luovuttajatyyppiä, tai ehkä mä sitten olenkin. Suoraansanottuna tällä hetkellä on sellainen fiilis, että pitäköön yliopisto tunkkinsa, en pääse sisään kuitenkaan ensi vuonnakaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että pääsen tästä olosta yli ja ensi vuonna oon taas hakemassa mun unelma opiskelupaikkaan. Mikään ei ole mahdotonta ja aivan varmasti jossain vaiheessa päädytte opiskelemaan juuri sinne, minne olette aina halunneetkin. Mä olen aina sanonut, että haen OKL:ään sitten vaikka kymmenen kertaa, kyllä ne mut jossain vaiheessa ottaa. 
Haluan vielä painottaa että en ole katkera niille, jotka paikan sai. Koulupaikan saaminen on ihan mahtava juttu! Olen enemmänkin katkera itselleni, olisinhan varmasti voinut siellä haastattelussa sanoa jotain toisin. Jos se olisikin muuttanut kaiken? Multa itseltäni on viety unelmat jälleen kerran pois ja vedetty matto jalkojen alta, joten saan olla siitä vihainen ja katkera. Olkaa tekin, mutta jossain vaiheessa siitä on päästävä yli. Jokatapauksessa, onneksi olkoon kaikille jotka tänä vuonna sai koulupaikan vastaanottaa ja tsemppiä tuleviin opintoihin ♥

Isoimmat tsemppihalit multa kuitenkin saa ne, jotka kouluun eivät päässeet. Mä tiedän miltä se tuntuu. Elämä jatkuu ja kukaan ei voi vielä tietää, mitä mahtavaa teille ja mulle tulee elämässä eteen ♥ Toivon että te kaikki pääsette joskus just sinne opiskelemaan, mihin haluattekin. Olis kiva kuulla teidän tarinoita opiskelemaan pääsystä/siitä että ette päässeet opiskelemaan! Etenkin sellaiset tarinat kiinnostaa, kun ootte hakeneet useamman kerran ja sitten vasta päässeet. Ne tsemppais paljon!

*kuvituskuvina toimii osa mun ylioppilaspäivänä otetuista kuvista

9 kommenttia :

  1. Tää oli kyllä tosi ajankohtanen postaus mulle, koska sain itekin tietää että en pääse minnekään kouluun syksyllä! Aluksi olin vähän pettynyt, mutta nyt kun ajattelee niin ehkä ihan hyvä, että saan pitää ainakin vähintään sen yhden välivuoden opiskelusta :D Nyt vaan pitäis sit alkaa ettimään töitä jostain, mutta en oikeen tiiä että mistä :D

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, superhyvin kirjotettu ja ihanat kuvat :D nyt sulla on hyvä tekosyy masistella pari päivää netflixin ja viiden suklaalevyn kanssa, mutta niin kuin itse sanoitkin että kunhan jaksat yrittää niin kyllä sä joku kerta lopulta pääset sisään. Toivottavasti ensi vuonna, mutta jos et silloin niin sitten ehkä seuraavana. Vituttaa varmasti kun pitää taas lykätä vuodella sitä mitä oikeasti haluaa tehdä, mutta nyt sulla on vuosi aikaa tehdä mitä ikinä tuleekaan mieleen, kehittää itseäsi ja valmistautua vielä paremmin, niin voit seuraavalla kerralla astella kokeeseen vieläkin varmempana. Välivuodet on aivan korvaamattomia, kunhan niitä ei täysin heitä hukkaan. Onnea matkaan! <3

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Joo yliopistopaikat on todella tiukassa, joten varmasti monta hyvää hakijaa jää ilman! Itse haen vasta ensi vuonna, mutta hirvittää hieman silti katsella sisäänottomääriä verrattuna hakijoihin D:

    VastaaPoista
  4. ❤❤ ihana postaus. Pääsin itse kolmannella sisään luokanopettajankoulutukseen, viime kesänä olisin tarvinnu just tällästä tekstiä. Sunkin aika koittaa vielä, se ettet päässyt sisään ei todellakaan tarkota ettet olisi soveltuva. Se vain tarkoittaa sitä että muut ovat kyseisenä päivänä jollain tavalla paremmin vakuuttamaan juuri kohdalle sattuneet haastattelijat soveltuvuudestaan. Haet vaikka sen kymmenen kertaa, älä ikinä luovu unelmistasi❤��

    VastaaPoista
  5. Mulla on takana nyt kolme välivuotta. Syksyllä aloitan kuitenkin viimein LTO-opinnot. Itselleni jäi tämän vuoden soveltuvuuskokeista tunne, että kävi tuuri kun vertasin omia haastattelijoitani ja viereisessä huoneessa olevia. Tuntui, että mulla oli jotenkin leppoisammat henkilöt haastattelemassa. Joten kyllä, se todellakin voi olla aivan tuurista kiinni. Ja nyt vaikka takana onkin jo kolme välivuotta, en pidä sitä ollenkaan huonona juttuna. Kerkesin kasvaa ihmisenä tosi paljon ja saada vähän uutta näkökulmaa. Kaikille, jotka ei päässeet kouluun: älkää lannistuko vaan nauttikaa elämästä! Teillä on ihan oikeasti aikaa.

    VastaaPoista
  6. Loistava kirjotus. Ystäväni pääsi OKL nyt neljännellä hakukerralla! Niin se vaan menee ettei saa luovuttaa. Itsellä neljäs välivuosi edessä ja tän lukeminen tuli kyllä tarpeeseen.

    VastaaPoista
  7. Mä oon valmistunu lukiosta 2014. Tein yhen välivuoden töitä, mut sillon aattelin et haluun ehdottomasti kouluun ens syksyks. Valitsin sellasen alan ja koulun, mihin oli helppo päästä, koska luulin etten voi päästä yliopistoon. Oon opiskellu nyt kaks vuotta AMK:issa ja en oo tykänny siit yhtään. Tänä keväänä kuitenki aattelin et en tuhlaa enempää aikaani tuolla ja hain yliopistoon opiskelemaan oikeesti mulle mieleistä alaa. Tein ihan hurjasti töitä kokeitten eteen, koska jouduin samalla tekemään mun omia koulutehtäviä. Olin tosi onnekas ja onnellinen (sekä yllättynyt) ku pääsinki opiskelemaan lastentarhanopettajaks<3
    Tällä mun tekstillä haluun kannustaa siihen, ettei kannata tyytyä sellaseen paikkaan, mihin on helpompi päästä vaan oikeesti seurata niit omia unelmiaan:) Mua harmittaa se, etten uskaltanu tehä niin, mut ajattelen samalla et oon myös oppinu paljon näitten vuosien aikana ja nyt osaan myös arvostaa mun tulevaa koulupaikkaa.

    VastaaPoista
  8. Itse olen opiskellut täysin eri ammatin ja nyt aikuisiällä löytänyt sen, mitä oikeasti haluan -kasvatustieteet. Viime vuonna jäin toiselle varasijalle. Tänä vuonna rapsahti 10.varasija. Pettymys oli todella valtava, vaikka tähän ikään niitä on oppinut jo jollain tapaa käsittelemään. Tein valtavasti töitä vuoden aikana ja opiskelin mm.avoimessa yliopistossa kiitettävin arvosanoin yhteensä 50op edestä-ja vielä töiden ohella. Pettymys on muuttunut entistä vahvemmaksi tahdoksi ja ensi vuonna taas taistoon. Ymmärrän täysin kuinka surkealta voi tuntua, mutta onneksi on myös vaihtoehtona tehdä töitä tai vaikkapa opiskella avoimessa yliopistossa ja hyväksilukea ne sitten kouluun päästyä. Pieni hengähdystauko ja selvät suunnitelmat vievät pitkälle! Hurjasti tsemppiä kaikille, joilta paikka jäi saamatta!

    VastaaPoista
  9. Hyvä postaus! Vaikka itse en samassa tilanteessa olekaan koska omista hakuajoista on jo pari vuotta, tuli mulle tästä silti voimaantumisen tunne :D mulla oli itsellänikin aikoinaan välivuosi ja mun mielestä se oli yksi parhaista asioista. Mä haluaisin vielä muistuttaa, että meillä on vielä kaikki maailman aika opiskella ja saada se koulupaikka ja valmistua, ja tosiaan tärkeintä nyt on se ettei lannistu. Voittajilla ja häviäjillä on yksi ero; voittaja yritti vielä yhden kerran lisää. Tsemppiä<3

    VastaaPoista