Tämä postaus on omistettu niille, jotka eivät tänä keväänä päässeet kouluun, kuten minä. Somessa hehkutetaan ainoastaan kouluun pääsyä, joka on tietysti ihan ymmärrettävää. Totta kai minäkin, jos olisin kouluun päässyt, olisin sitä hehkuttanut. Ja kukapa sitä haluaisi kaikelle kansalle kuuluttaa, ettei päässytkään kouluun? Teistä saattaa tuntua, että olette aivan yksin. Tai ainakin siltä musta tuntuu tällä hetkellä, tuntuu että kaikki muut on päässeet kouluun paitsi minä. Haluan kuitenkin sanoa teille kaikille jotka ette kouluun päässeet, että te ette ole yksin, meitä on niiin monia. Siitä ei vaan koskaan puhuta, ja siksi halusinkin tämän postauksen kirjoittaa. Joka kevät Suomessa ja muuallakin jää satoja ihmisiä ilman koulupaikkaa. Ja se on oikeasti musertavaa.
Minä itse olen jo kauan tiennyt että haluan opettajaksi ja että musta vielä joskus tulee opettaja. Panostin todella paljon hakuprosessiin. Luin ihan älyttömästi kirjalliseen VAKAVA-kokeeseen, josta pääsinkin kuin pääsinkin läpi. Sitäkin saatiin jännittää ja stressata pari viikkoa. Sen jälkeen aloin valmistautua soveltuvuuskokeisiin, jossa mua odotti haastattelu. Taas jännitettiin ja stressattiin. Kun haastattelu oli ohi, mulla oli todella hyvä fiilis. Tuntui, että onnistuin haastattelussa hyvin ja koulupaikka voisi jopa oikeasti olla mahdollinen. Sen jälkeen taas jännitettiin ja stressattiin tuloksia. Kun tulokset vihdoin tuli, se oli mulle itselle ainakin todella kova paikka. Jäin varasijalle 30. Ja opettajankoulutukseen ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia päästä tuollaisilta varasijoilta. Koko hakuprosessi siis itsessään oli todella kuluttava ja se palkitaan näin.
Enkä mä ole tarpeeksi soveltuva opettajaksi? Eikö se sittenkään ole se mun ala? Oon saanut kuulla paljon palautetta, että sä olisit just sopiva opettajaksi. Miten niin moni mun työkavereistakin voi olla väärässä? Mitä ne siellä koulussa oikein haluaa? Totuus on kuitenkin se, että tänä vuonna en ollut riittävän hyvä. Kilpailu on todella kovaa monilla aloilla kuten tällakin alalla johon mä hain. Erot on todella pieniä, mutta ne on kuitenkin eroja. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, sisäänpääsy voi olla myös ihan tuuri peliä esimerkiksi sen kannalta, kenet saat haasttattelijaksesi. Joku toinen haastattelija olisi voinut ottaa sinut sisään, joku toinen ei. Jossitella ei kuitenkaan kannata.
Tiedon saannin jälkeen oon kokenut todella paljon riittämättömyyden tunnetta ja olen ajatellut että mä en vaan ole tarpeeksi hyvä. Minkäs sille sitten voi, huono mikä huono. Alan ihmiset on mut haastatellut, enkän niiden mielestä ole sopiva. Pakko myöntää, että vieläkin ajattelen vähän näin, vaikka ei saisi. Uskon, että moni teistä voi samaistua näihin tunteisiin. Muistakaa kuitenkin että vertaistuki on se tärkein tuki, puhukaa asiasta ystäville ja perheelle! Kaikesta pääsee aina yli. Opiskelupaikka ei ole se ainoa hieno asia elämässä. Elämässä voi saavuttaa niin paljon muutakin mahtavaa. Eikä sun ole pakko päästä just nyt sinne opiskelemaan, vuosi menee nopeasti ja saat taas mahdollisuuden hakea uudestaan. Me ollaan nuoria ja meillä on aikaa. Ja vaikka olisit vähän vanhempikin, niin aikaa kyllä on.
Tiedon saannin jälkeen oon kokenut todella paljon riittämättömyyden tunnetta ja olen ajatellut että mä en vaan ole tarpeeksi hyvä. Minkäs sille sitten voi, huono mikä huono. Alan ihmiset on mut haastatellut, enkän niiden mielestä ole sopiva. Pakko myöntää, että vieläkin ajattelen vähän näin, vaikka ei saisi. Uskon, että moni teistä voi samaistua näihin tunteisiin. Muistakaa kuitenkin että vertaistuki on se tärkein tuki, puhukaa asiasta ystäville ja perheelle! Kaikesta pääsee aina yli. Opiskelupaikka ei ole se ainoa hieno asia elämässä. Elämässä voi saavuttaa niin paljon muutakin mahtavaa. Eikä sun ole pakko päästä just nyt sinne opiskelemaan, vuosi menee nopeasti ja saat taas mahdollisuuden hakea uudestaan. Me ollaan nuoria ja meillä on aikaa. Ja vaikka olisit vähän vanhempikin, niin aikaa kyllä on.
Vaikka mä ajattelen miten ajattelen, haluan sanoa teille kaikille että yrittäkää te olla ajattelematta niin. Sitä mäkin koko ajan yritän. Just sä voit olla juuri sopiva sinne alalle, mutta sille, että kilpailu on todella kovaa, ei voi yhtään mitään. Ei auta muu kuin hyväksyä se asia. Niin aion itsekkin tehdä, mutta siinä menee aikaa. Vaikka nyt tuntuu pahalta, sulla voi olla todella upea välivuosi edessä, jonka aikana saat paljon uusia kokemuksia, uusia ystäviä ja uusia kuvioita. Sellainen mun edellinen välivuosi ainakin oli, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Eniten ehkä kuitenkin ärsyttää, että tää oli jo toinen kerta kun hain ja jälleen, toinen välivuosi on edessä.
Onneksi itselläni on todennäköisesti työ koko vuodeksi. Jos sen kanssa tapahtuu jotain, että työt ei alakkaan, en todellakaan tiedä mitä teen. Nyt alkakaa tekin kaikki työnhakuun, siitä voi olla hyötyä kun pääsette kouluun! Tai jos työt Suomessa ei kiinnosta, lähtekää vaikka aupairiksi. Monilla on siitä todella hyviä kokemuksia, vaikka mun juttu se ei olisikaan. On niin monia ihania tapoja miten voitte viettää välivuotenne. Voitte vaikka aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa ja kun teidät hyväksytään sisään, saat hyväksiluettua opintoja.
Ennenkaikkea, älkää lannistuko! Tämä postaus on samalla mulle itselleni tsemppiviesti, koska mä pelkään että lannistun. En ole luovuttajatyyppiä, tai ehkä mä sitten olenkin. Suoraansanottuna tällä hetkellä on sellainen fiilis, että pitäköön yliopisto tunkkinsa, en pääse sisään kuitenkaan ensi vuonnakaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että pääsen tästä olosta yli ja ensi vuonna oon taas hakemassa mun unelma opiskelupaikkaan. Mikään ei ole mahdotonta ja aivan varmasti jossain vaiheessa päädytte opiskelemaan juuri sinne, minne olette aina halunneetkin. Mä olen aina sanonut, että haen OKL:ään sitten vaikka kymmenen kertaa, kyllä ne mut jossain vaiheessa ottaa.
Haluan vielä painottaa että en ole katkera niille, jotka paikan sai. Koulupaikan saaminen on ihan mahtava juttu! Olen enemmänkin katkera itselleni, olisinhan varmasti voinut siellä haastattelussa sanoa jotain toisin. Jos se olisikin muuttanut kaiken? Multa itseltäni on viety unelmat jälleen kerran pois ja vedetty matto jalkojen alta, joten saan olla siitä vihainen ja katkera. Olkaa tekin, mutta jossain vaiheessa siitä on päästävä yli. Jokatapauksessa, onneksi olkoon kaikille jotka tänä vuonna sai koulupaikan vastaanottaa ja tsemppiä tuleviin opintoihin ♥
Isoimmat tsemppihalit multa kuitenkin saa ne, jotka kouluun eivät päässeet. Mä tiedän miltä se tuntuu. Elämä jatkuu ja kukaan ei voi vielä tietää, mitä mahtavaa teille ja mulle tulee elämässä eteen ♥ Toivon että te kaikki pääsette joskus just sinne opiskelemaan, mihin haluattekin. Olis kiva kuulla teidän tarinoita opiskelemaan pääsystä/siitä että ette päässeet opiskelemaan! Etenkin sellaiset tarinat kiinnostaa, kun ootte hakeneet useamman kerran ja sitten vasta päässeet. Ne tsemppais paljon!
Isoimmat tsemppihalit multa kuitenkin saa ne, jotka kouluun eivät päässeet. Mä tiedän miltä se tuntuu. Elämä jatkuu ja kukaan ei voi vielä tietää, mitä mahtavaa teille ja mulle tulee elämässä eteen ♥ Toivon että te kaikki pääsette joskus just sinne opiskelemaan, mihin haluattekin. Olis kiva kuulla teidän tarinoita opiskelemaan pääsystä/siitä että ette päässeet opiskelemaan! Etenkin sellaiset tarinat kiinnostaa, kun ootte hakeneet useamman kerran ja sitten vasta päässeet. Ne tsemppais paljon!
*kuvituskuvina toimii osa mun ylioppilaspäivänä otetuista kuvista